Missä mennään?

"Osalla teistä vaihto on jo ohi, osalla alkaa vaihto jo lähenemään loppuaan ja muille tämä maili toimikoon muistutuksena". 

Näin radikaaleja aatteita nostatteli ilmoille kotoisan Vaasan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorin sähköposti, joka alkuviikosta oli yliahdettuun mailboxiin tiensä raivannut. Aloinpa siinä sitten laatia jokseenkin totuudenmukaista reality checkiä siitä, että kuulunkohan itsekin tuohon viestissä mainittuun loppua lähestyvään vaihtarikategoriaan. Noh, humanistin karkeisiin arvioihin pohjautuvalla matematiikalla 5 kuukauden sessiosta on jäljellä about 1,5 kuukautta. Minuutteja, tunteja ja päiviäkin on siis varastossa vielä lohdullinen määrä, mutta ottaen huomioon sen, miten salakavalasti viime kuukaudet ovat kalenterin sivuilta  livahtaneet, tuntuu vaihdon väistämätön loppukin jo konkreettiselta tosiasialta. 

Havainnollistava esimerkki ajantajun hämärtymisestä on se, että edellisestä blogipäivityksestä on vierähtänyt näköjään lähemmäs kolme viikkoa. Pitkähkö tauko ei suoranaisesti kerro potentiaalisen sisällön puutteesta, saati laiskuudesta. Blogin filosofia on muutenkin sangen mielivaltainen, jopa impulsiivinen. Koska en myöskään yritä blogin välityksellä markkinoida Swivel Sweepereitä, aromipesiä tai muitakaan huomattavan imukykyisiä tuotteita, en myöskään koe tasaisen tiiviisti tapahtuvaa ja harkitun hienovaraista blogin päivittämistä tarpeelliseksi. Ei, edellä mainituista kriteereistä poiketen sisältöä ilmaantuu fiilispohjalta, toisinaan tarpeeseen vastaten ja aiheettomasti kommentoiden. Teennäisen jäykille fraaseille tai todellisuutta vääristäville yliampuville hypetyksille ei uhrata tilaa eikä aikaa.

Varhaiseen kevään saattoi aistia Eurassa räntäsateesta huolimatta.

Alkuperäisistä suunnitelmista kenties poiketen lähdin pääsiäiseksi suorittamaan spontaania suhteidenhoitoa Suomeen. Päätökseni visiitin tekemisestä sinetöi erään vaasalaisen opiskelijatapahtuman osuminen optimaalisesti pääsiäisen kynnykselle. Vajaan viikon mittainen roadtrippailu Helsinki-Tampere-Vaasa-Eura -reitillä tarjosikin maagisen yhdistelmän sekä ikiaikaisia että tuoreempia frendejä, huikeita bileitä ja lopulta parin päivän hengähdystauon ja kotiseututuokion Eurassa.

Hilpeää meininkiä Vaasassa.

Intensiivisen Suomibreikin jälkeen paluu Uppsalaan sujui vauhdilla. Varsinaista lomaa ei opiskeluhommista ollut suotu missään vaiheessa, joten ripeitä liikkeitä ja radikaaleja toimenpiteitä vaadittiin välittömästi uudelleenruotsiutumisen jälkeen. Tiivistetysti todettuna täällä opiskelemani ympäristöystävälliset kurssit ovat saavuttaneet vaiheen, jossa perinteiset luennot alkavat antaa tilaa vapaamuotoisemmille ryhmätöille ja projekteille sekä niiden edellyttämille meetingeille ja kriisipalavereille. Äärimmäisyyksiin kurkottelevia vierailijaluennoitsija ei siis enää ole luvassa, mutta se ei suinkaan tarkoita kaavoihin kangistumista. 

Eräs kriisipalaverin statusta tavoitellut tapaaminen pidettiin välittömästi paluutani seuranneena aamuna. Kyseessä oli Field Trip -koodinimeä kantanut tehtävänanto, joka sisälsi oma-aloitteisen yritysvierailun sopimisen, haastattelun tekemisen kyseisessä vierailukohteessa sekä tiukan asiapitoisen esitelmän laatimisen näiden aktiviteettien pohjalta. Aiheena oli yhteiskunnallisen muutoksen tekeminen eri tieteen osa-alueilla ja opiskelijat jaettiin ryhmiin eri intressien perusteella. Oman ryhmäni erikoisalaksi valikoitui miellyttävästi viestinnän ja media-alan toimijat. Tilanteen ongelmallisuus alkoi sen sijaan hahmottua ryhmän jäsenten ja mahdollisten vierailukohteiden muodossa. Ensinnäkään ranskalainen tiimiparini ei liikkunut kovinkaan selvillä vesillä viestimisen kontekstissa: totaalikieltäytyminen sosiaalisen median palveluiden ja mm. WhatsAppin suhteen sekä toimivan sähköpostiosoitteen puute asettivat jo valmiiksi rapautuneelle menestyksen tielle massiivisia esteitä. 

Tehokkaan tiedonvälityksen ja muunkinlaisen actionin puutteessa aloin tuona painostavan ilmapiirin kyllästämänä tiistaiaamuna soitella potentiaalisten, yhteiskuntaa aktivoivien lehtien toimituksia läpi. Kuudennen tai seitsemännen puhelinnumeron kohdalla syöttiin tartuttiin sen verran vakuuttavalla voimalla, että saatoin julistaa ryhmämme vierailukohteeksi Tukholman eteläreunalla provosoivia artikkeleita veistelevän Effekt magasinetin. 

Effektin toimituksessa Tukholmassa.

Mies sanojensa takana - Kjell Vowles.

Effekt paljastui Ruotsin ainoaksi ilmastonmuutoskysymyksiin perehtyneeksi lehdeksi. Äskettäin uusiin toimistotiloihin siirtyneestä lehden toimituksesta tavoitimme kontaktihenkilömme Kjell Vowlesin. Ensivaikutelma miehestä oli mykistävä: jätkähän on ilmiselvä Louis Theroux´n kaksoisolento! Vivahteikas ja syväluotaava olemus edelleen tehosti tätä vaikutelmaa. Tunnin kestänyt haastattelu tämän yhteiskuntatieteilijä-journalistin kanssa oli ehdottomasti vaivan näkemisen arvoinen. Monella tapaa hänen visionsa ilmastonmuutostietouden levittämisestä ja paikallisen päätöksenteon ja toiminnan suosimisesta nousivat esille myös itse lehden sisällössä. 

" There is a great number of people that feel alone with their knowledge and understanding of climate change. Our mission is to create channels to get these people together, and turn anxiousness and fear into powerful resources of a fundamental change in people´s attitudes and everyday behavior. "   -Kjell Vowles, Editor in Chief, Effekt Magasinet

 

Tunnelmaa entisestään keventäneiden ja törkeän halpojen terassikaljojen (20 kruunua/0,5 litraa!) jälkeen suunnistimme muhkean haastattelumateriaalimme kanssa takaisin päärautatieasemalle ja sieltä Uppsalaan. Seuraavat päivät esitelmän kasaamisesta sen esittämiseen olivat palkitsevia. Pitkästi yliajalle venähtänyt luento ja sitä kautta myöhäinen esitysajankohta ei taaskaan ollut turhan suosiollinen, mutta viestinnän ammattilaisen tarkkuudella PowerPoint slaideihin livautetut gif-kuvat ja ironiset viittaukset amerikkalaisen OstosTv-myyjän mentaliteetilla presentoituna upposivat yleisöön sen verran hilpeiden naurahdusten siivittämänä, että kurssin vetäjän tarjoamat kädenpuristukset ja kiitokset performanssin loputtua olivat tosiasia. Jälleen one more example siitä, miten Ruotsissa opiskelijoiden nähdään tuottavan kurssiin sisältöä, sen sijaan että he istuisivat passiivisena massana luokkahuoneen reunoilla hiljaa päidensä sisällä luennoitsijan jakamaa pyhää tietoa reflektoiden.

Toisinaan tarkoitus pyhittää epäsovinnaisetkin keinot. Kumpi varastaa katsojan huomion tehokkaammin, käsitekartta vai gif-kuva? Kelatkaa.

Tukholmaa.

Kaljan hinta ja seura kohdillaan.

Kevät on pysäyttämättömässä vauhdissa. Eläimet liikkuu ja hiekoitushiekat rapisee edelleen iloisesti tuulessa ja ihmisten hengityselimistössä. Osittain näistä syistä energiaa myös kokeellisempiin aktiviteetteihin on riittänyt. Näistä havainnollistavana esimerkkinä viime viikonlopun tortillailtamat, jotka raaka-aineiden hankinnan kohdalla lähtivät jotakuinkin käsistä. Myös avokadojen kypsyysaste näytteli kriittistä osaa illan kehityskulussa. Kaikesta huolimatta nälkä lähti vähintäänkin pariksi päiväksi ja ilta päättyi viihtyisästi Kalmar nationilla kirjahyllyjen keskellä house-musiikin tahtiin keinahdellen. Can´t get much better.

Tortillaillan innovaatio, kotitekoinen lonkero.