lauantai 28. maaliskuuta 2015

Syrjähyppy Latviaan feat. Flogsta Scream


Kunnianhimoinen maailmanvalloitus on yksi niistä asioista, joita en ole tämän vaihtojakson must do -listaan sisällyttänyt. Sen sijaan olen tullut todistaneeksi, että jo muutaman kuukauden seikkailumielinen opiskelu niinkin radikaalin kaukaisessa maassa kuin Ruotsissa voi tarjota aika ainutlaatuiset edellytykset maailmanlaajuiselle tutkimusretkelle tulevaisuudessa. Vielä vuosi sitten olisi ollut sangen absurdia väittää, että meikäläisen ihmiskontaktien verkosto kattaisi jonakin päivänä kuusi maanosaa. Vilpitön uteliaisuus on yksi tämän planeetan palkitsevimmista asenteista, ja rajoitukset tällaisen uteliaisuuden harjoittamiseen sijaitsevat lähes poikkeuksetta ihmisen pään sisällä.


Latvia - pala Baltiaa pikkunälkään

Diipistä johdannosta konkreettisempiin kokemuksiin. Viime viikonloppuna matkailukompassia käänneltiin ja väänneltiin siihen malliin, että Sverigen rajojen ulottumattomiin päädyttiin, ja määränpääksi valikoitui Latvia ja sen pääkaupunki Riika. Merimailit halki Itämeren taitettiin Tallinkin aluksella, trendikkäästi laivan pohjakerroksen hyttiosastolta tarkasteltuna. Toki muutamat tarkasti ajoitetut täsmäiskut tax-freehin takasivat matkan viihtyisyyden äärimmäisen tehokkaasti.



Riikan arkkitehtuuria.


"The Gentle Touch".

Sää oli (kuten Suomessa ja Ruotsissakin) sumuinen ja räntäsateinen.



Latvialaisia katutaiteen kannanottoja.



Lyhyiden ja ytimekkäiden yöunien jälkeen lauantaiaamu valkeni Riikassa. Aikaa tutkimusretkeilyyn kaupungissa oli 6-7 tuntia, joten kattavimmalla paikallistuntemuksella varusteltu travellaaja sai taakseen hämmentyneesti päitään pyöritelleen joukkion. Ajankäyttömme oli kieltämättä tehokasta, ainakin turistireittimme kulki suhteellisen monen massiivisen rakennuksen ja pelottavan syvällisellä tasolla puhuttelevien katutaideteosten ohi. Intensiivisen sight-seeingin jälkeen pysähdyimme hengähtämään torille. Markkinoiden alue oli selkeästi suunniteltu liha-, kala- ja vihannesosastojen puolelta, vaatteiden ja muiden oheistarvikkeidenkin sijoittelussa toteutettu luova kaaos -periaate oli erittäin vaikuttava tällaisen skaalan torikulttuuriin tottumattomalle.

Riikalaisen kalatorin valikoimaa - paikallisuus = the way to go.

Kalastusvälinevalikoimaa samaiselta torilta.


Riikan visiittimme final destination oli ravintola/pubi/nightclub. Kasvavasta nälästä ja reissun periaatteesta keskityimme erityisen hartaasti ravintolan ja pubin palveluihin. Hinta-laatusuhde kyseisessä paikassa paljastui aivan hillittömäksi budjettimatkailijan unelmaksi, etenkin Euroopan kontekstissa puntaroituna. Kallein ruoka-annos näännytti kukkaroa noin 8 euroa, mutta tarjosi ostajalleen kilon (1 kg) porsaanpaistin lukuisilla lisukkeilla. Kaljaa kannettiin pöytään 3 litran karahveista 5-6 euron hyvitystä vastaan. Myöskään paikan mukavan mystinen ja kellarinomainen tunnelma ei missään vähentänyt käyttökokemuksen arvoa.

Kerrassaan valloittavana vieraanvaraisuuden merkkinä paikallinen latvialainen asiakaskunta liittyi ranskalaisen opiskelijatuttavamme synttärien kunniaksi heläytettyyn onnittelulauluun ja seurasi erityisen kiinnostuneena, kun päivänsankari nautti paikallisesta lahjastaan (moonshine-shotista suolakurkulla höystettynä). By the way, tämän erinomainen ravintola-nightclub tunnetaan nimellä "Folkklubs".



Vaakatasossa vihmova räntäsade raastoi matkaajiamme kaupunkikierroksella siinä määrin, että takaisin laivaan päästessämme jouduimme turvautumaan monenkirjaviin lämmikkeisiin ja tiiviiseen yhteisöllisyyteen. Tämän lopputuloksena merihirviöt rellestivät risteilijöiden unissa vielä seuraavinakin öinä.



Flogsta Scream

Myös Uppsalan opiskelijaelämän perinpohjaisessa tutkiskelussa onnistuin sukeltamaan uusiin syvyyksiin. Tämä mainittava harppaus muuttui mahdollisuudesta todellisuudeksi eilisissä korridor-partyissa Uppsalan opiskeljoiden bile-elämän luvatussa maassa, Flogstassa. Flogstan perinteikkäisimpiin ja uniikeimpiin erikoisuuksiin kuuluu "Flogsta Scream", joka myös useiden lehtiartikkelien ja jopa dokumenttien aiheena tunnetaan. Käytännössä tämä scream on joka ilta kymmeneltä tapahtuva kollektiivinen huuto, jonka aikana Flogstan asuinalueen opiskelijat kerääntyvät kerrostalojen parvekkeille ja yksinkertaisesti huutavat intohimoisesti ja omistautuneesti noin minuutin ajan. Huudon alkuperästä ja tarkoituksesta riittää niinikään lukuisia teorioita aina stressin lievityksestä parittelukutsuihin, jokainen valitkoon suosikkinsa. Ennen eilistä en ollut Flogstassa huudon ajankohtana liikuskellut, suurimpana syynä se, että oma kämppäni Kantorsgatanilla sijaitsee kaupungin vastakkaisella laidalla. Reilut 200 henkeä vetäneet kotibileet olivat kuitenkin tarpeeksi painava syy lähteä metsästämään ainutlaatuista flogsta-experienceä. Huuto ja bileet tuli tsekattua, ja molemmat olivat eittämättä second to none omassa kategoriassaan. Huutoon liittyvät myytit alkoivat vaikuttaa sen kuulemisen jälkeen järkevämmiltä, niin omalaatuisella tavalla kiljuminen ja rääkyminen joka ilmansuunnasta korviin kantautuivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti