Mistä niitä snapseja voi ostaa?

Nyt kävi kuulkaas niin, että viimeiset pari viikkoa ovat humahtaneet aika monimuotoisissa tunnelmissa, paikoissa ja asennoissa. Siksipä ihan yhteisen hyvän ja jonkinasteisen punaisen langan säilyttämisen vuoksi sovellan vähäsen alaotsikointia ja kategorisointia. Harjoittakaa epäröimättä sananvapauttanne kommentoimalla, jos lukukokemus vaikuttaa tällä kertaa mukavasti keveämmältä tai vastaavasti huomattavasti tuskaisemmalta aikaisempiin postauksiin verrattuna!  

Uppsalan osakunnat ja Recentiorsgasque

Viime viikonloppuna ilmassa oli kevään lisäksi havaittavissa juhlahumua. Biletystarpeen herättelijänä toimi Recentiorsgasque (recentior=newbie=fuksi), joka järjestettiin yksinomaan osakunnan uusia jäseniä varten. Ennen syväluotaavampaa analyysia itse gasquesta todettakoon muutama seikka osakunnista, jotka ovat Uppsalan opiskelijaelämän ruumiillistumia. Osakuntia (nationer på svenska) on 13, ja ne on nimetty Ruotsin eri alueiden mukaan. Pohjimmainen idea on siis sama kuin suomalaisenkin yliopistokulttuurin osakunnissa: kerätä yhteen saman taustaisia ja henkisiä ihmisiä ja järjestää näille monenkirjavia aktiviteetteja. Useimmat Uppsalan osakunnista on perustettu 1600-luvulla, mikä osaltaan selittää ajoittain hämmentäviäkin toimintatapoja ja perinteiden ahkeraa vaalimista. Jäsenmäärä vaihtelee pienimpien osakuntien noin tuhannesta opiskelijasta aina suurimpien (mm. Stockholms ja Södermanland-Nerikes) kymmeniin tuhansiin jäseniin asti.

 Osakuntien aktiivisuus tapahtumien järjestelyssä vaihtelee, mutta lähes kaikilta löytyy jäsenien käyttöön rakennus tai rakennuksen osa, baari+ravintola sekä kirjasto. Näiden lisäksi laajemmat yökerhotilat löytyvät ainakin Södermanlands-Nerikesiltä (bileet tiistaisin), Stockholmsilta (bileet torstaisin) sekä Värmlandsilta (bileet perjantaisin). Liityttyään yhden osakunnan jäseneksi ovet aukeavat opiskelijalle myös kaikkiin muihin osakuntiin muutamia eksklusiivisia tapahtumia lukuunottamatta.

Heheh, fun fact: Västmanlands-Dalan osakunnan tilat ovat Alvar Aallon käsialaa.

Viime syksynä muistan kuumotuksissani selailleeni muiden uppsalavaihtarien blogien tärppejä osakunnan valitsemiseen. Todellisuus on täällä paikan päällä ollut sen verran karu, että kaikkia osakuntia ei kyllä mitenkään ehdi testausmielessä käymään läpi ennen kuin valinta tulee vastaan. Stressailu kyseisestä aiheesta on kuitenkin täysin turhaa, itsekin päädyin lopulta valumaan sulavasti vaihtarien valtavirran mukana Södermanlands-Nerikesiin, a.k.a. Snerikesiin. Kyseessä on Uppsalan vanhin ja sikäli perinteikkäin osakunta, jolla on käytössään vaaleanpunaisen ja oranssin heleissä sävyissä kylpevä linna. Elämäniloista ja kiehtovan yllytyshullua porukkaa koko osakunta täynnä. Lisäargumentointi lienee tarpeetonta, siirtykäämme siis takaisin lauantain gasque-spektaakkeliin.

Varsin monellakin tapaa tämä ”gasque” vaikutti olevan ruotsalaismielinen koodinimi sitseille, jotka vedettiin fiinillä tavalla överiksi. Päivä alkoi kello kahdentoista havinoilla kevyillä aloitteluskumpilla ennen marssimista kaikkien osakuntien yhteiseen seremoniaan yliopiston perinteikkäässä päärakennuksessa.  Tyylikkyydessä tilaisuus sai tajunnan räjähtelemään; osallistujien musta pukukoodi orkesterilla ja kuoroilla höystettynä 300-400 vuotta vanhassa pääsalissa johti epätodellisiin olotiloihin.

Lauantai alkoi mielipuolisen tyylikkäissä puitteissa.

Gasquen main course. Huomioi ekstensiivinen snapsien määrä.

Usvaisempia tunnelmia gasquen loppupuolelta. 

Itse gasqueta varten siirryimme edellä mainittuun ja alapuolella havainnollistettuun Snerikesin makeanväriseen ja maagiseen satulinnaan. Sisällä kohtasimme katetut pöydät istumajärjestyksineen.  Seuraavat nelisen tuntia koostuivat koko ajan irrationaalisemmaksi osoittautuvan skoolaamistradition opettelusta, tarkoin aikataulutetuista ruotsinkielisistä viisuista, vähemmän aikataulutetuista snapseista, punssista ja viinistä sekä kolmen ruokalajin päivällisestä. Kokemus oli monelta osin yltäkylläinen, sen pystyi noteeraamaan vielä sunnuntainakin.

Äkkiseltään voisi kuvitella Snerikesin linnan tipahtaneen keskelle Uppsalaa aivan jostain muusta todellisuudesta. Sisältä löytyy mm. kirjastovivahteinen nightclub, joka vetää talon täyteen ilakoivia opiskelijoita joka tiistai.

Uhkaava opiskelijan valta sekä kidnapattu luennoitsija

Ilta-aurinko tipahti kampuksen taa, time to go home.

Akateemisen suvaitsevaisuuden pyhätössä kelpaa temmeltää. Vai kelpaako? Opiskelun osalta kahden viime viikon polttavia, osin jopa raastavia puheenaiheita ovat olleet kurssien mahdollisesti liian liberaalit toteutusmuodot sekä kidnapattu luennoitsija. Täällä opiskelemani kurssit perustuvat siis pitkälti opiskelijoiden osallistamiseen dialogin, väittelyn ja ryhmätöiden muodossa. Kurssien toteuttamista ohjaavat kurssikoordinaattorit, jotka ovat usein vastavalmistuneita opiskelijoita, ja osin tästä johtuen ilmapiiri luokassa on sangen avoin, ei kovinkaan hierarkkinen. Tämä on aiheuttanut lievää närkästystä etenkin jenkki- ja brittiopiskelijoiden kohdalla. ”Vahva hierarkia kokeneen luennoitsijan ja kokemattomien opiskelijoiden välillä luo hyvänlaatuista pelkoa ja ahdistunutta hikoilua, joka johtaa parempiin suorituksiin”, kuului eräs voimakas argumentti. Oma mielipiteeni aiheesta on tässä vaiheessa jokseenkin jakautunut ja edelleen muovautumisvaiheessa, tulevaisuus näyttäköön mitä ruotsinkeikasta jää koulutuksellisesti käteen.

Ja tosiaan, jälleen kerran sarjamme ”räväkät luennoitsijat” saattaa saada jatkoa, olettaen että Joakim Medin on todellisuudessa vapautunut viikon kestäneestä vankeudesta. Tsekkaa Iltalehden uutinen Medinin vangitsemisesta. Tarkempia yksityiskohtia en freelance-journalisti Medinin kohtalosta Syyriassa mene tässä vaiheessa penkomaan enkä arpomaan, mutta kaavailtu luennointiajankohta Uppsalassa pitäisi olla ensi viikon torstaina. On sanomattakin selvää, että miehen tarinat olisivat äärimmäisen kuumaa kamaa, jos hän nyt onnistuu tiensä takaisin Ruotsiin raivaamaan.

Gamla Uppsala

Viikko sitten lähiseutumatkailukärpänen puraisi siinä määrin kipeästi, että lähdimme tutulla ja turvallisella suomalais-australialais-uusiseelantilaisella iskujoukollamme valloittamaan Gamla Uppsalan myyttisiä viikinkihautoja. Viikinkien todellisista motiiveista sorakukkuloiden kasaamiseen saatetaan edelleen kiistellä, mutta harvinaislaatuisten auringonsäteiden terästämät maisemat kaikessa aistillisuudessaan saivat porukaltamme yksimielisen hyväksynnän.