Kehityksen tiellä

“Arnold Schwarzenegger´s open diary approach as Governor of California sounds like `mushroom` management to me, because it involves keeping people in the dark and throwing s**t at them from time to time.”

 - Sara Parkin in “The Positive Deviant”

Ankara multitasking on tälläkin sekunnilla käynnissä. Läppärin screeniä elävöittävät blogitekstin lisäksi lyhyehkö esseevastaus, järjenvastaisia muotoja sisältävä design-piirros sekä varhaisessa kehitysvaiheessa oleva Spotify-playlist loppuviikon ansaittuja irrotteluita varten. Lähiaikojen teema luennoilla on ollut johtajuus. Toisinaan yllä olevan lainauksen kuvailema Terminaattori-johtamismalli saattaa vaikuttaa häikäisevän houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta organisointikyvyn ja tilanteentajun kysyntä lienee tässä tapauksessa suurin.

Viimeisen viikon aikana linnoittautuminen kirjastoon on ollut pakonomainen vaihtoehto. Syitä tähän löytyy kaksi: kurssien massiivinen työmäärä sekä kämpän takapihalle vaivihkaa kohonnut helvetillinen rakennustyömaa. Brutaali ilmaisu on täysin oikeutettu, sillä huoneessani melutaso ylittää räikeästi kaikki yleisesti tunnustetut turvarajat ja tuplakuulosuojauksen käyttäminen on suositeltavaa. Auttamatta palailee armeija ja kranaatinheittimien kanssa kikkailu mieleen, joskin tämä meteli muistuttaa monenkirjavine räjähdyksineen ja metallisine kolahduksineen vielä huomattavasti kattavampaa tuhoa. Viimeisimpänä siirtona huoneeni ainoan ikkunan taakse (n. 1,5 metrin päähän) raivattiin väliaikainen työmaatie. Takapihan maisemien ihastelu on nykyään täyttä ajanhukkaa, jollei sitten satu saamaan mukavia kiksejä kaivurin tai massiivisen rekan tuijottamisesta. Olettaen, että myös kyseistä ajoneuvoa ohjaileva paatunut raksamies kurkkii uteliaasti takaisin päin.

Leppoisa virran mukana ajelehtiminen on siis siinäkin mielessä ohi, että seminaareihin valmistautumiseen ja esseiden kirjoitteluun saa varata aikaa ihan rankalla kädellä. Seminaarit ovat tiivistetysti yllättävänkin päräyttäviä kolmituntisia vuorovaikutussesioita. Ne toimivat ikäänkuin välitentteinä kurssin eri osioiden päättyessä, ja ideana on useimmiten keskustella pienryhmissä luettavaksi määrätystä kurssikirjallisuudesta. Ryhmissä tehdyt havainnot esitetään perustelevaan ja argumentoivaan tyyliin muulle luokalle seminaarin lopussa. Kiireisimpinä päivinä opiskeluduunia on tullut väännettyä viitisentoista tuntia, luennot mukaanlukien. Saas nähdä jatkuuko yhtä intensiivinen trendi läpi kevään, vai tarjoaako aikataulu välillä tilaisuuden panostaa railakkaammin myös opiskelijaelämän vähemmän rationaalisiin aktiviteetteihin.

Opiskelufrendien kanssa olemme toki myös ruotineet vastauksia kysymykseen "mistä tämä kiire oikein sikiää?" Kurssien aihealueilla on epäilemättä salakavalia vaikutuksia asiaan. Jo alunperin otin tietoisen riskin ja hyppäsin Mariaanien syvänmerenhautaan valitsemalla maailmanpelastuskursseja; ilmastonmuutospolitiikkaa, muutoksen johtamista, kestävän kehityksen strategioita ja kestävää designia. Käytännössä näiden käsitteiden sisältöön uppoutuminen tarkoittaa monimuotoista sekoitusta fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, politiikkaa sekä joitakin taloustieteellisiä faktoja. Päällimmäinen tavoitteeni tälläiseen kurssijunaan hyppäämisessä oli hyödyllisen yleissivistyksen hankkiminen, joiltakin osin jopa helpolla selviäminen.

Todellisuus on kuitenkin paljastunut huomattavasti oletettua arvaamattomammaksi. Aivan erityisen valaistumisen hetken koin maanantaina, kun tajusin kyseenalaistavani vapaan keskustelun ja väittelyn toimivuutta saksalaisen Otto Scharmerin kestävän kehityksen integraatiomalliin liittyen. Tämä tapahtui luokkahuoneessa n. 40 muun opiskelijan edessä, suhteellisen moitteettomalla englanninkielellä sekä täysin intuitiivisesti ja oma-aloitteisesti. Ennen vuodenvaihdetta mullistavin englanninkielinen saavutukseni oli epäilemättä lukioaikainen kirjaesittely, joka ei minkäänlaisia spektaakkelin saati sitten spontaanin ajattelun tunnuspiirteitä täyttänyt. Parhaimmillaan opiskelun todelliset tavoitteet ja vaikutukset voivat siis olla aika lailla syvempiä kuin kurssiesitteissä todetaan. Tällainen tietoinen kehityksen ja oppimisen havaitseminen johtaa entistä voimakkaampaan sitoutumiseen, koska motivaationa toimii ensisijaisesti oppiminen itseään eikä kurssin läpäisemistä varten.

Viime viikolla saimme nauttia performanssitaiteilija-luennoitsija Alan AtKissonin oivalluksista. Kyseinen biisi oli livenä kaksi kertaa kovempi, tässä kuitenkin YouTube-versio.

Shall we continue on the lighter side? Sillä onhan näihin pariin viikkoon mahtunut muutakin kuin akateemista elostelua. Esimerkiksi yinin ja yangin stressaantunutta tasapainoa olen käynyt korjailemassa oman kampukseni naapurissa sijaitsevalla Campus1477 Blåsenhus -kuntosalilla. Opiskelija-alennuksenkin kanssa treenailulle tulee hintaa saman verran kuin Suomessa keskivertokuntokeskuksessa hilluessa. 4-kuukauden jäsenyys kolautti pankkitiliä noin 1700 kruunua, karkeasti muunnettuna kustannuksia tulee siis reilut 40 euroa kuukautta kohden. Kuten valtavirtatyyliin kuuluu, sisältyy tähän hintaan toki myös ryhmäliikuntoja spinningistä capoeiratunteihin. Itse kuntosali ei miehisten intressien pohjalta tarkasteltuna ihan maailman kärkikymmenikköön yllä, joskin mm. vapaita painoja löytyy niiden käyttäjäkuntaan nähden kohtuullinen määrä. Kieltämättä huomattavasti ahtaammissa ja kaoottisemmissakin ympäristöissä on tullut aikoinaan raudalle raivottua.

Viikonloppuna ehtii vähäsen poikkeamaan pidemmän päälle rassaavasta pasta/nuudelit+jauheliha ruokavaliosta. Turska onnistui vähintäänkin kelvollisesti, seuraavaksi kokkailun kohteena kalatiskillä turskan vieressä majaillut kampela.

Viisi päivää kestänyt lumenpaisumus kasvatti henkistä pääomaa.

Eräs koko elämän kattavalla checklistillä roikkunut urheilullinen tavoite sai rastin kohdalleen edellisviikonloppuna. Kyseessä oli Super Bowlin katsominen aidon ja alkuperäisen amerikkalaisen futisfanin läsnäollessa. Parin viime vuoden Super Bowlit seuranneena voin heikommallakin asiantuntijuudella todeta pelin olleen tänä vuonna äärimmäisen mukaansatempaava ja korkeajännitteinen aina New England Patriotsin voittoon saakka. Tiiviin tunnelman pystyi sangen selkeästi aistimaan myös neljän eri maanosan edustamassa kisastudiossamme. Jenkkiedustuksen valtava energisyys peittosi odotetusti alleen muiden reaktiot, aina kansallislaulusta pelin ratkaisuhetkiin asti. Erittäin mielenkiintoista oli huomata, miten monet amerikkalaisuuteen liitettävät arvot todellakin ovat kiinteä osa kansallisuutta. Super Bowl nosti pintaan urheilulle universaalien ilon ja surun lisäksi myös voimakasta isänmaallisuutta (mm. kollektiivinen hiljeneminen kansallislaulun ajaksi) sekä massiivisten jenkkifutaajien ihailua ihanteellisen alfaurosmallin perikuvana (kommentit tulivat lähes poikkeuksetta naispuolisilta katsojilta). Sunnuntaiyö kääntyi aivan liian nopeasti maanantaiaamuksi, ja vihdoin kuuden hujakoilla varhaisbussi sai ripoteltua Super Bowl -huuman turruttaman kansan majapaikoilleen.

Katy Perryn show Super Bowlin puoliajalla jakoi mielipiteitä. Kiistely kohdistui pitkälti siihen, kuka huumasi hait ja miksi.