tiistai 20. tammikuuta 2015

Mindre racism, mer falafel





Ei ole kylmä. Sen verran säväyttäviä tilanteita ja kiivasta säpinää ovat ensimmäiset ruotsalaistumisen päivät tarjonneet. Oikeastaan nämä neljä päivää tuntuvat lähinnä täyteen ahdetulta aikajanalta, josta ei katkoksia löydy kuin muutaman yön hämärimmän tunnin kohdalta. Ja mistään mystisistä muistikatkoista tai dementiasta ei ole kyse, sen sijaan inhimillisestä unentarpeesta kylläkin.

Tuo paikallisen street food -kojun seinästä bongattu tekstin otsikko "Mindre racism, mer falafel" tiivistää aika mehukkaasti tähänastiset uppsalavibat. Ei rasismia ylensyönnillä päihitetä, mutta ajatus yksinkertaisesta ja äärimmäisen positiivisesta asiasta (ruoasta) synkän sortamisen vastustajana on tarttuva. Eräänlainen positiivisuutta ja energisyyttä ammentava epidemia täällä on tuntunut riehuvan niin vaihtarien kuin muidenkin kaupunkilaisten keskuudessa, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta kriittisesti analysoituna.

Martin Luther Kingillä oli suunnitelma.

Sitten sulava siirtyminen päivän kuumottavampiin aiheisiin. Perjantai-illalla tervetuloseremonioiden ja massiivisten matkalaukkujen raatelemana onnistuin vihdoin tunkeutumaan asuntooni. Viiden hengen soluasunnossa ei elonmerkkejä kuulunut eikä näkynyt, joten aloitin oman kenttätutkimukseni hyppäämällä altaan syvimpään päähän, toisinsanoen kurkistamalla jääkaappiin. Ensimmäinen kontaktini majapaikassani olikin jääkaapin perukoilla irvistellyt, kohtapuoliin mullaksi muuttuva banaani. Toisen kerran jääkaappiiin tsekattuani banaanilla ei näyttänyt enää olevan silmiä tai muitakaan elollisia piirteitä, joten arvioin tilanteen olevan ohi ja jatkoin luottavaisena kohti uusia haasteita. 

Seuraavana päivänä kaupungilta kotiin saapuessani totesin kämppäni oven olevan selällään auki. Huoneen sisältä kantautuvan rapinan ja kolahdusten perusteella asunnossa oli isompikin operaatio meneillään, joten menin uteliaana tutkimaan omaisuuteni tilannetta. Tunnelma huoneessa oli sangen intensiivinen, paikalla heilui siivouspalvelun työntekijä moppi toisessa ja matkalaukkuni toisessa kädessään. Kyseessä oli joko rutiininomainen toimenpide taikka väärinkäsitys, mutta muutaman rivakan mopinsivalluksen ja siivoojahenkilön entisiä työpaikkoja ruotineen keskustelun jälkeen pystyin kuulemma jatkamaan asumistani huoletta.

Vähitellen olenkin hahmottanut asustelevani boheemisti sisustetussa korridorissamme kahden vietnamilaisen ja tansanialaisen kämppiksen kanssa. Yhteiselo on koko ajan harmonisempaa.


Korridorimme repäisevän boheemia sisustusta.

Maanantaina arki pyörähti käyntiin myös luentojen osalta. Jo avausluennolla kävi selväksi, että opiskelijoiden motivaatiota pyritään täällä ruokkimaan huomattavasti innovatiivisemmilla metodeilla kuin Suomen jyrkän asiallisissa yliopistopiireissä. Sanoja "semiotiikka", "konvergenssi" ja "Charles S. Peirce" ei ole pakko sisällyttää jokaisen luennon otsikointiin. Sen sijaan opiskelijoiden vireystaso on valitsemillani kursseilla viritetty äärimmilleen mm. seuraavilla aiheilla: "How to save a world - eat yourself", "Wicked leader" sekä "Development dinner - shortcut to mushrooms". Oppimistavoitteiden saavuttamisesta ei tässä vaiheessa ole toki hajuakaan, mutta mitä todennäköisimmin näkökulmat ja tajunta avartuvat.

Joka tapauksessa päräyttävät opetusmetodit vaikuttavat Uppsalassa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Mainittakoon vielä vaikkapa se, että usein kurssikirjojen kirjoittajat saadaan jopa Skype-yhteyden päähän luennoimaan ja vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. Loppufiilistelynä  lainausta  päivän vierailevalta luennoitsijalta ja havainnollistavia kuvia ekasta opiskelupäivästä.

"You know, one thing bothers me. That all the graphics and tactics concerning climate change are ending in 2100. Will that be the end of the world, since we don´t want to know what happens after that?" - Karen O´Brien from the University of Oslo 


Eihän se oo kampus eikä mikään jos ei lentävää lautasta löydy.


10 kruunun kahvi kampuksella. Kyllä ne tänkin osaa.

Lunch breakkia ja omia eväitä varten löytyy näin seesteisiä nurkkauksia. Kampuksen ravintoloissa safka todellakin on ganska dyrt, hinta on sellaiset 8-9 euroa.

Ruotsalaisia ja vaihtareita kiinnostaa. Kyseessä avoin (lue: ei pakollinen) luento ja salin seinät vääntelehtivät väkimäärästä.

Kampuksen takapihaa.
Evoluutiomuseo ja paljon muutakin perinteikästä korkeakulttuuria osuu matkan varrelle kampukselle vaeltaessa.

Yliopiston päärakennuksesta kumpuaa öiseen aikaan kummitustalon vivahteita.

Uppsala at night.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti