Tulevaisuus tulee, oletko valmis?

Massiivisia lupauksia. Odotukset on pilvissä, ellei avaruudessa.

Onhan sitä tulevaisuutta tässä jo saanut venaillakin, eller hur. Vielä vajaa viikko Suomen maankamaran kulutusta, sen jälkeen olen ruotsalaisen maaperän rasite. Aiemmista kaavailuista huolimatta sähköpostissa piileskelevällä boarding passilla ei kannata kurkottaa Viking tai Silja Linen kannalle, jollei tavoitteena ole välitön adrenaliinipiikki ja hardcore kokemus jäniksenä matkailusta. Veneilyn sijaan ensi perjantaiksi buukattu lippu oikeuttaa matkustamiseen Norwegianilla.

Kansainvälistä ilmatilaa häiriten pikataival Helsingistä Tukholmaan kestää tasan tunnin eli aikaerosta johtuen kellonaika on perillä sama kuin lähtiessä. Paitsi että tämä vaihtoehto pelastaa tunnin elämästä ja saa sitä kautta aikaan aivan överitehokkaan fiiliksen, oli valinnan taustalla myös ihan järkiperäisiä syitä. Vaikkapa se fakta, että Arlandan lentokenttä sijaitsee jo valmiiksi puolivälissä Tukholman ja Uppsalan välillä. Ja edelleen, koska en tarvitse mukaan vuorikiipeilykamoja, sukelluspukua tai muutakaan ekstriimiä, pitäisi yhden kimmoisaksi täyteenahdetun matkalaukun ja muutaman oheishärpäkkeen mahtua lentsikkaan ilman elämää suurempia selkkauksia.

Norwegian on kiitollinen.

Kevyttä mielikuvaharjoittelua olen harrastellut jo siitä, miten hommat sitten Uppsalassa laitetaan äärimmäisen smoothisti pyörimään. Yleensähän nämä mielikuvat menevät ennen toteutusta jonkun hämärän ongelmafiltterin läpi, mutta nyt lähtökohtien pitäisi ainakin olla ihan mukavat. Infoa yliopiston järjestämistä vastaantulomeiningeistä ja epävirallisemmista siirtymäriiteistä on tullut kiitettävästi, ja kämpän avaimien pitäisi olla käsien ulottuvilla tuolloin 16. päivä perjantaina.

Asunnon sain ruotsalaistyylisestä soluviritelmästä a.k.a. korridorista, jossa käytävän varrella on 5-12 asuntohuonetta, yhteinen hang out –tila sekä niin ikään yhteinen keittiöosasto. Saas nähdä hipooko tunnelma välittömästi Gordon Ramsayn Hell´s Kitcheniä vai onko ilmapiiri ennemmin lempeän lämminsydäminen. Avartava tunnelmakierros yhteisöllisestä asumistyylistä sisältynee seuraavaan postaukseen.

Eilen sain näkyviin myös varovaisen vilauksen kurssiaikatauluista. Vakaana tarkoituksena on ottaa puolen vuoden irtiotto viestinnän lueskelusta ja rikkoa railakkaasti tiedekuntien rajoja. Puolen vuoden opiskelukiintiö koostuu näillä näkymin kolmesta ”Applied Sustainability Studies” opintokokonaisuuden kurssista, jotka kuuluvat mitä ilmeisimmin Maantieteelliseen tiedekuntaan tuolla Uppsalan yliopiston perinteikkäässä hierarkiassa. Aikamoiselta jokerikortilta kuulostaa koko opintosetti, kurssien sisältöön kun kuuluu mm. ympäristöpolitiikkaa, arkkitehtuuria, ekologista suunnittelua ja kriisiviestintää. Varmaan evoluutioteoriakin tempaistaan kehiin jossain vaiheessa, who knows.

Kiehtovin havainto lukujärjestyksestä liittyi kuitenkin luentojen määrään, joka rajoittui kolmeen päivään viikossa ja maksimissaan kahteen luentoon per päivä. On toki täysin mahdollista, että itsenäistä opiskelua arvostetaan kyseisessä instutuutiossa erittäin radikaalisti ja professorien vaatimukset saattavat liikkua aivan tutkimattomissa sfääreissä, mutta eiköhän noilla statistiikoilla riittäne passelisti aikaa myös opiskelun ulkopuolisen maailman sekä oman itsensä (mentaaliseen) tutkiskeluun.

Mutta för fan! Ruotsin sanavaraston laajennus näiden sanojen pohjalta alkakoon, kohta meinaa mennään!