We have one more thing to do

Oon Suomessa. 

Viimeisen päivän selfie.

Tämän yhteenvetohärdellin oli tarkoitus putkahtaa sosiaalisen median ja muiden kanavien ulottuviin jo viime viikolla Ruotsin maaperältä, mutta niin vain viimeiset päivät osoittautuivat opiskelun osalta aikaa ja omistautumista vaatineeksi loppusuoraksi sekä lukuisten läksiäisiltamien täyttämäksi kokonaisuudeksi. Tämä ei tullut minään yllätyksenä, ja olen ainoastaan sangen tyytyväinen, että suurin osa ajasta kului juuri niissä paikoissa (nationeissa), jonne pääsylupaa ei enää jälkeenpäin ole sekä niiden tyyppien kanssa, joita ei ainakaan ihan hetkeensä ole mahdollista uudelleen tavata. Time well spent, shall I say.

Ennen dramaattisia lopetusfraaseja seuraa kuitenkin kevennys. 

Kuten viiden viime kuukauden aikana tuli huomattua, mykistyttävän suuri osa ruotsalaisista on omaksunut handsfree-puhelun jalon taidon. Ajan myötä itsekseen juoruileviin tyyppeihin tottui, mutta viimeisellä viikolla vastaan pyöräillyt tapaus alkoi koetella jo hyvän maun ja eettisten käytöstapojen herkkiä rajapintoja. Lempeän aurinkoisena alkuiltana kävelin kohti keskustaa, kunnes viereisen kerrostalon nurkan takaa kaikuvat huudahdukset alkoivat kieliä jollakin tavalla puutteellisesta viestinnästä. Nurkan takaa pyörätielle kaartoi mitä ilmeisimmin rattoisia eläkepäiviään viettelevä naisihminen, toisella kädellä pyöräänsä suuripiirteisesti ohjaten, ja toisessa kädessä kännykkäänsä pitäen ja siihen kiinteästi tuijottaen. Tarkoitukseni ei ollut stalkata saati puuttua tilanteeseen millään tavalla, mutta alati kiihtyvät ja kännykän näyttöruutuun kohdistuvat sanelut varastivat huomioni. "Hör du mig!!?". "Ser du mig?". "Det är bara mormor här!". 

Kantorsgatanin idylliseen neighbourhoodiin johtava pyörätie.

Vielä häiritsevämpiä olivat kännykän näytöstä kuuluneet pienehkön lapsen itkunsekaiset äännähdykset, jotka vapaasti tulkittuna etsivät mahdollisimman nopeaa ulospääsyä stressaavasta tilanteesta. Puhelinyhteyden toisessa päässä "mormorin" kasuaali skype-puhelu ei selvästikään saanut osakseen ymmärrystä. Ymmärryksen sijaan isoäidin huudahdukset pyörän ohjausliikkeiden mukana heilahtelevan näytön välittämänä tuntuivat saavan rankkaa kritiikkiä. Olin todistamassa tilannetta, jossa tekninen kehitys oli todellakin matchannyt isoäidin tietoteknisten taitojen kanssa, mutta kukaan ei tullut miettineeksi, ylittääkö skype-puhelu parivuotiaan lapsen ymmärrystason. Kysymys kuuluukin, kiilaako viestintätekniikoiden kehitys jo inhimillisyyden edelle?

Uppsalasta vaihtokohteena todettakoon, että paikka on todellinen kansainvälisyyden helmi varsin lähellä Suomea. Itse en tätä läheisyyttä kuitenkaan päätynyt sen enempää pohtimaan missään vaihtolukukauden vaiheessa, vaan muiden kauempaa saapuneiden vaihtarikavereiden uteliaisuus ja uuden maan mukanaan tuoma viehätys tarttuivat melkoisen tehokkaasti itseenikin. Ruotsin maaperällä en ollut toki itsekään ennen vieraillut.

Yliopiston good ol´ päärakennus keväisissä tunnelmissa.

Uppsalan horisonttia linnan mäeltä havainnoituna.

Vaihto-opiskelu kokemuksena oli äärettömän monipuolinen ja erittäin suositeltava. En koskaan peruskoulu- tai lukioaikoina ollut se tyyppi, joka periaatteessa hetken mielijohteesta ja vilpittömästä mielenkiinnosta lähtisi tutkiskelemaan, millaista opiskelu vieraassa maassa on. Myöskään kuusi maanosaa kattavassa kaveripiirissä hengailu ei olisi voinut vähempää vaikuttaa meikäläisen tyypilliseltä perjantai-illan aktiviteetilta. Vielä ekan yliopistovuodenkin aikana saatoin todeta hyvin skeptiseen äänensävyyn, että ehkäpä sitten maisterivaiheessa harkitsen vaihtoon lähtöä. Omasta ja osaltaan muiden kritiikistä huolimatta vähitellen (ja onneksi) hiffasin, että käytännössä jokaisella lienee potentiaalia puolen vuoden viettämiseen ulkomailla, vieläpä siten että tästä ajanjaksosta tulee aika jäätävän huikea. Kun tämän asian tiedostaa ja ottaa huomioon vielä sen, että uudet paikat uusine tuttavuuksineen muokkaavat ihmistä lähes poikkeuksetta positiiviseen suuntaan, vallitsi Ruotsiin saapuessa todellinen win-win-meininki.

Ajattelin kuvituksen olevan jälleen tehokkain representaatiokeino. Ainakin itse pyrin viimeisten viikkojen aikana seivaamaan mieleen mahdollisimman monta maisemaa ja paikkaa, sekä niitä mielikuvia, jotka näihin paikkoihin liittyvät. Seuraavaksi siis viimeisten viikkojen fiilingit kuviksi tiivistettynä.

Tutuksi tulleita lenkkeilymaisemia Fyris-joen varrelta vain muutama kilometri kaupungin keskustasta.

Kulturernas Karneval kasvitieteellisessä puutarhassa. Eksoottista ruokaa, musiikkiesityksiä ja muuta sielua hivelevää toimintaa.

Auringonvalon puutostiloja pyrittiin ajoittain hoitamaan perinteisillä skandinaavisilla barbeque-metodeilla.

Course ending celebration V-Dalan nationin kattoterassilla.

Sustainability Festival ja Sustainable Design -kurssin projektitöiden esittelystandit.

Tämän blogin tulevaisuus on yhtä epävarma kuin Charlie Sheenin raitistuminen. Tähän vertauskuvaan vedoten voisi jopa todeta, että kirjoittelun jatkuminen on hyvin epätodennäköistä, onhan kyseessä ollut vaihto-opiskeluun keskittynyt blogi. Opiskeluvuosia tosin vielä riittää ja kiinnostus toista ulkomaankeikkaa kohtaan elää väkevänä, joten never say never ja yolo. 

Lähdön hetki. Loittonevaa Tukholmaa ja Ruotsin rannikkoa Viking Amorellan kannelta.

Erittäin mehevät kesänjatkot kaikille blogia ihastelleille ja kauhistelleille sekä niille muutamalle eteläamerikkalaiselle elämäntapanettisurfaajalle, jotka epäonnekseen pariin kertaan blogisaitilleni eksyivät. Vi ses!

Valborg - mistä se tuli ja minne se meni?

Valborgista, tuosta suomalaisen vapun läheisestä sukulaisesta, on turha lähteä rakentamaan tunnelmallista rekonstruktiota sanojen välityksellä. Uppsala todellakin on Ruotsin vappupääkaupunki, no questions asked. Vaikka vappua edeltävän viikon ajalta kameraan kertyneen kuvamateriaalin laatu oli odotetun ailahtelevaa, on havainnollistavan aikajanan kasaaminen silti pätevin keino analysoida kyseisen ajanjakson tapahtumia. Ytimekkäästi todettuna hehkutukset Uppsalan ainutlaatuisesta ilmapiiristä Valborgin aikana eivät olleet tuulesta temmattua hypetystä - jo vappua edeltävänä maanantaina kymmenet poliisit alkoivat ottaa katuja haltuunsa ja sitä kautta turvaamaan ihmisvirran sulavaa vellomista kaupungin keskustan alueella. 

Arviot vapputuristien määrästä Uppsalassa vaihtelivat kymmenen ja kahdenkymmenen tuhannen välillä, ja viranomaistiedotteet Valborginajan pelisäännöistä löysivät tiensä opiskelijoiden sähköposteihinkin. Alusta alkaen oli selvää, että maanista meininkiä on luvassa. Livemusiikkia, joenlaskua itsetuhoisilla aluksilla, ylioppilaslakkien viskaamista ilmojen halki sekä erittäin intensiivinen champagne galopp, jossa sadat opiskelijat ahtautuvat osakuntien pihoille aidatuille alueille shampanjapullo varusteenaan. Huolella sheikattujen pullojen kollektiivinen korkkaaminen kellon lyödessä kolme iltapäivällä oli jotain mykistävän ainutlaatuista.

"Mykistävän ainutlaatuinen" alkaa puolestaan olla jo sen verran äärimmäinen sanavalinta, että lienee parempi siirtyä kuvien pariin. Seuraavassa visuaalinen aikamatka Uppsalan Valborgia edeltävistä päivistä aina vuoden railakkaimman juhlintasession ehtoopuolelle.

Valborgia edeltävä viikonloppu: Anzac Day Tyynenmeren tapaan

Ennen Valborgia juhlafiilistä haettiin kaveriporukkamme uusiseelantilaisen ja australialaisen jäsenen johdattelemana. Anzac Day (25.4.) on Ensimmäiseen Maailmansotaan lähteneiden australialais- ja uusiseelantilaissotilaiden muistopäivä, joka konkretisoituu Anzac-piparien nautiskeluun. Kenelläkään leivontayksikkömme jäsenistä ei kuitenkaan ollut käytännön kokemusta keksien valmistamisesta, joten kokeellinen lähestymistapa oli ainoa oikea vaihtoehto. Lopputulos herätti vilkasta keskustelua.

Skvalborg, Kvalborg, Valborg - kolmen päivän vapputrilogia

Valborg-päivä alkoi river raftingillä.

Videon laatu on raastavan heikko, mutta tunnelma välittynee jotenkuten äänen kautta.

Yliopiston rehtorin tervehdykset pääkirjaston parvekkeelta. Tätä seurasi ylioppilaslakkien heittely.

Keskustan epätodellista väenpaljoutta silmänkantamattomiin kello kolmen aikoihin, jolloin Valborg virallisesti julistettiin alkaneeksi ja kevät tervetulleeksi. Useat kadut suljettiin kokonaan liikenteeltä.

Champagne galopp. Kuva: John Park, Stockholms nation

Skumpalla kyllästetty piknik kauppatieteilijöiden kampuksen Ekonomikumin puistossa oli olennainen osa Valborgin aktiviteettejä. Sääolosuhteet olivat sangen suosiolliset.

Katujen propagandaa.

The Days After

Valborgin kiivaan elämänrytmin tasapainottamista ja fellow-vaihtarin läksiäisten viettoa dinnerin muodossa Södermanlands-Nerikesin osakunnassa.

Monet löysivät itsensä Valborgin jälkeen umpitunnelista.

Ruotsissa pukukoodista pidetään kiinni ongelle lähtiessäkin. Henkeäsalpaavan eleganttia.

Valborgin jälkeen hiljentynyttä idyllistä Uppsalaa.

#ReilutBlogit

Toisinaan kantaaottavat kampanjat laukaisevat ihmisissä alkukantaisen pakenemisrefleksin. Refleksin, joka haluaa primitiivisesti suojella ensinnäkin fyysistä terveyttä ja toisaalta myös ympäristön muovaaman ihmismielen vakautta kolhuilta. Negatiiviset miellemerkitykset voi kuitenkin täysin turvallisesti sysätä syrjään, eikä valtavirrasta poikkeavia ajatuksia kannata huitomalla hätistellä etäämmäksi ennen kuin niihin on edes pinnallisesti perehtynyt. Asetan siis täten omat panokseni #ReilutBlogit -kampanjaan, johon Vaasan opiskelutoverini Ninni bloginsa "Onnea oppimassa" välityksellä minut haastoi osallistumaan.


1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

Kestävät ja eettiset valinnat eivät liity maailmanlopun julistamiseen tai ylipäätään minkäänlaisen askeesin harrastamiseen apokalyptista loppua odotellessa. Kestävä ja eettinen lifestyle EI ole ohimenevä trendi siinä missä karppaaminen, ihan jo pelkästään siksi, että kestävä ja eettinen toiminta ei mahdu sitten millään trendi-sanan raameihin. Kestävien ja eettisten valintojen tekeminen ei vaadi vuorokausien vellomista itsesäälissä eikä myöskään edellytä provosoivien Facebook-videoklippien katsomista turtumiseen asti.

Sen sijaan kestävä kehitys käsitteenä on myytti, etenkin nykyisillä kehitystä määrittelevillä ihanteilla mitattuna. Loputon taloudellinen kasvu, loputon energian tuotannon lisääminen sekä entistä tehokkaampi luonnonresurssien hyödyntäminen väestönkasvun käskyttämänä eivät ole kestäviä prosesseja. Päinvastoin, ne ovat sangen lopullisia siinä missä Maa-planeetan elinkaarikin, ja mitä orjallisemmin näitä pyhimyksiä suistutetaan, sitä nopeammin hyvinvoinnin loppu alkaa horisontissa siintää. Olennaisena erona tietysti se, että planeetalla elinikää lienee tukalimmassakin skenaariossa vielä satoja tuhansia vuosia, kun taas yllättävän monelle yhteiskunnalle seuraava vuosikymmen saattaa olla tienviitta joko valoisaan tulevaisuuteen tai synkkään perikatoon.

"Sustainable development is development that meets the needs of the present without compromising the ability of future generations to meet their own needs."  

-Brundtland Commission

Paljon tärkeämpi piirre kestävyydessä ja eettisyydessä ikuisen kasvun sijaan onkin edellytysten luominen. Seuraavan vuosineljänneksen talouskasvun lisäksi huomiota pitäisi riittää myös seuraavalle sukupolvelle, kuten kiistämättä kuuluisin kestävän kehityksen määritelmä yläpuolella toteaa.

Vastalääke ainaisen kasvun epidemiasta kärsiville löytyy henkilökohtaisista valinnoista, mielenkiinnosta, uteliaisuudesta sekä uskalluksesta vastustaa ympärillä vellovan kulutusilmapiirin houkutuksia. Kyse on omasta yksilöllisestä halusta, eikä niinkään pakosta, piinaavasta syyllisyyden tunteesta tai käskyistä. Masentavien tulevaisuudennäkymien sijaan positiivisen energian ja mahdollisuuksien pitää motivoida ihmisiä nostamaan katseensa omista jaloistaan ainakin parisenkymmentä senttiä ylöspäin.

Edellämainituista syistä kestävää ja eettistä toimintaa on usein johdettu sangen epäonnistuneesti ja negatiivissävytteisesti milloin hallitusten, uskontojen tai kansainvälisten suuryritysten kautta. Lopputuloksena on kaikkea karmivaa rankasta säännöstelystä ja byrokratiasta jumalanpilkkaan ja säädyttömään syntisyyteen - ei siis mitään positiiviseen energiaan viittaavaakaan.

“Folks, it's time to evolve. That's why we're troubled. You know why our institutions are failing us, the church, the state, everything's failing? It's because, um – they're no longer relevant. We're supposed to keep evolving. Evolution did not end with us growing opposable thumbs. You do know that, right?”     - Bill Hicks 

Omat kestävyyteen ja eettisyyteen tähtäävät tekoni eivät pyri käännyttämään ketään ristiretkimäisesti uuteen elämänkatsomukseen tai uusiin arvoihin. Harkintakyky sen sijaan on tehokas väline, jonka avulla säästää niin rahaa kuin ympäristöäkin. Hetkellistä harkintaa voi vieläpä soveltaa varsin monentyyppisissä tilanteissa, aina elintarvikkeiden ostamisesta vaatteiden hankintaan. Pointtina ei ole se, että jokaista ostosta ja jokaista liikettä pitäisi pohtia tuntikaupalla, tai tuskailla loputtomasti kahden eri tuotemerkin tai kulkuneuvon välillä. Monesti 10 sekuntia on riittävä aika todeta, minkälaisen systeemin osaksi valintasi perusteella soluttaudut. Sama pätee myös blogin kirjoittamiseen. Toki blogeilla on monesti kaupallisia ja promootionaalisia tarkoituksia, mutta usein ne jossain määrin peilaavat kirjoittajansa maailmankuvaa. Yksi tämän blogin tarkoituksista on ollut lukijoiden oman ajatustenkulun mahdollistaminen. Subjektiivisia kokemuksia (joista blogit usein koostuvat) ei voi tarkasti jäljentää lukijan mieleen, mutta tietoisilla sana- ja kuvavalinnoilla voi avata ovia niihin huoneisiin, joissa lukijoiden haluaisi blogin selailun ajan oleskelevan.


2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

Vaihto-opiskelua ei kenties voi perinteiseksi matkailuksi laskea, mutta silti periaate vieraassa maassa oleskelusta ja erilaisesta elämäntavasta kotoisaan suomi-laiffiin verrattuna täyttyy. Uppsala on muutenkin erinomainen kohde kestävän lifestylen suosijalle. Vaikka kaupunki on Ruotsin neljänneksi suurin, etäisyydet asunnon, kampuksen, keskustan ja puistojen välillä ovat vain muutaman kilometrin luokkaa. Kun ilmapiiriä täydentää vielä ruotsalainen sporttisuus ja freesiä ulkoilmaa arvostava asenne, on paikka todellinen pyöräilijän luvattu maa. Tarpeen vaatiessa myös julkinen liikenne toimii moitteettomasti, joten henkilöautoilu on todellakin harvojen harrastama aktiviteetti. Itse en ole kuluneiden viiden kuukauden aikana vielä metriäkään henkilöautossa istuskellut.

Vaihtariyhteisöä voisi ennakkoon pitää kaaosmaisena ja ja radikaalisti epäeettisenä ihmisjoukkona. Todellisuus on paljastunut kuitenkin sangen erilaiseksi, joskin mystisiä ylilyöntejä ikkunoista lentelevine sohvineen aina toisinaan esiintyy. Pääosin juhlavasta mielentilasta huolimatta soluasunnoissa vallitsevat tietyt pelisäännöt, joita usein on ihan konkreettisesti paperillekin dokumentoitu. Tyypillisesti viikoittain yksi asuntokäytävän asukeista on vastuussa keittiön jätteistä ja niiden lajittelusta. Jätteiden lajittelussa tarkkuus on suotuvaa, sillä jäteyhtiön jätkät eivät epäröi livauttaa nuhtelevaa muistutuskirjettä postiluukusta, jos muovisattumia alkaa toistuvasti paperin seasta löytymään.

Ylipäänsä kulutuskäyttäytyminen on täällä hämmentävän viisasta. Huonekalut, pyörät, teltat - kaikki kiertävät Facebookin osta ja myy -ryhmien ja eri omistajien kautta niin kauan kuin kyseiset tavarat käyttökelpoisina pysyvät. Tuotteen elinkaari ei siis suinkaan pääty ensimmäisen ostajan käyttötarpeen loppumiseen, vaan arvontuotto jatkuu vielä vuosia eteenpäin. Tällainen vuorovaikutteinen kulutuskulttuuri mahdollistaa käytettyjen tavaroiden ostamisen kohtuulliseen hintaan, koska tarjontaa riittää. Tämä puolestaan antaa opiskelijoille enemmän varaa mm. matkailuun ja takaa myös sen, että suurella todennäköisyydellä pystyt kotimaahan palatessasi myymään ostamasi tavarat eteenpäin.

Tämä teksti upposi varsin syvälle filosofointiin, mutta lähitulevaisuudessa tulossa konkreettisempaa kertausta kerrassaan maanisesta Valborgin vietosta. Lopputiivistelmänä toimikoon sitaatti:

"Ajattelen, siis olen." 

-Rene Descartes 

Tämä postaus on osa #ReilutBlogit-kampanjaa. Osallistumisohjeet:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa FB:n puolella ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvän tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Missä mennään?

"Osalla teistä vaihto on jo ohi, osalla alkaa vaihto jo lähenemään loppuaan ja muille tämä maili toimikoon muistutuksena". 

Näin radikaaleja aatteita nostatteli ilmoille kotoisan Vaasan yliopiston kansainvälisyyskoordinaattorin sähköposti, joka alkuviikosta oli yliahdettuun mailboxiin tiensä raivannut. Aloinpa siinä sitten laatia jokseenkin totuudenmukaista reality checkiä siitä, että kuulunkohan itsekin tuohon viestissä mainittuun loppua lähestyvään vaihtarikategoriaan. Noh, humanistin karkeisiin arvioihin pohjautuvalla matematiikalla 5 kuukauden sessiosta on jäljellä about 1,5 kuukautta. Minuutteja, tunteja ja päiviäkin on siis varastossa vielä lohdullinen määrä, mutta ottaen huomioon sen, miten salakavalasti viime kuukaudet ovat kalenterin sivuilta  livahtaneet, tuntuu vaihdon väistämätön loppukin jo konkreettiselta tosiasialta. 

Havainnollistava esimerkki ajantajun hämärtymisestä on se, että edellisestä blogipäivityksestä on vierähtänyt näköjään lähemmäs kolme viikkoa. Pitkähkö tauko ei suoranaisesti kerro potentiaalisen sisällön puutteesta, saati laiskuudesta. Blogin filosofia on muutenkin sangen mielivaltainen, jopa impulsiivinen. Koska en myöskään yritä blogin välityksellä markkinoida Swivel Sweepereitä, aromipesiä tai muitakaan huomattavan imukykyisiä tuotteita, en myöskään koe tasaisen tiiviisti tapahtuvaa ja harkitun hienovaraista blogin päivittämistä tarpeelliseksi. Ei, edellä mainituista kriteereistä poiketen sisältöä ilmaantuu fiilispohjalta, toisinaan tarpeeseen vastaten ja aiheettomasti kommentoiden. Teennäisen jäykille fraaseille tai todellisuutta vääristäville yliampuville hypetyksille ei uhrata tilaa eikä aikaa.

Varhaiseen kevään saattoi aistia Eurassa räntäsateesta huolimatta.

Alkuperäisistä suunnitelmista kenties poiketen lähdin pääsiäiseksi suorittamaan spontaania suhteidenhoitoa Suomeen. Päätökseni visiitin tekemisestä sinetöi erään vaasalaisen opiskelijatapahtuman osuminen optimaalisesti pääsiäisen kynnykselle. Vajaan viikon mittainen roadtrippailu Helsinki-Tampere-Vaasa-Eura -reitillä tarjosikin maagisen yhdistelmän sekä ikiaikaisia että tuoreempia frendejä, huikeita bileitä ja lopulta parin päivän hengähdystauon ja kotiseututuokion Eurassa.

Hilpeää meininkiä Vaasassa.

Intensiivisen Suomibreikin jälkeen paluu Uppsalaan sujui vauhdilla. Varsinaista lomaa ei opiskeluhommista ollut suotu missään vaiheessa, joten ripeitä liikkeitä ja radikaaleja toimenpiteitä vaadittiin välittömästi uudelleenruotsiutumisen jälkeen. Tiivistetysti todettuna täällä opiskelemani ympäristöystävälliset kurssit ovat saavuttaneet vaiheen, jossa perinteiset luennot alkavat antaa tilaa vapaamuotoisemmille ryhmätöille ja projekteille sekä niiden edellyttämille meetingeille ja kriisipalavereille. Äärimmäisyyksiin kurkottelevia vierailijaluennoitsija ei siis enää ole luvassa, mutta se ei suinkaan tarkoita kaavoihin kangistumista. 

Eräs kriisipalaverin statusta tavoitellut tapaaminen pidettiin välittömästi paluutani seuranneena aamuna. Kyseessä oli Field Trip -koodinimeä kantanut tehtävänanto, joka sisälsi oma-aloitteisen yritysvierailun sopimisen, haastattelun tekemisen kyseisessä vierailukohteessa sekä tiukan asiapitoisen esitelmän laatimisen näiden aktiviteettien pohjalta. Aiheena oli yhteiskunnallisen muutoksen tekeminen eri tieteen osa-alueilla ja opiskelijat jaettiin ryhmiin eri intressien perusteella. Oman ryhmäni erikoisalaksi valikoitui miellyttävästi viestinnän ja media-alan toimijat. Tilanteen ongelmallisuus alkoi sen sijaan hahmottua ryhmän jäsenten ja mahdollisten vierailukohteiden muodossa. Ensinnäkään ranskalainen tiimiparini ei liikkunut kovinkaan selvillä vesillä viestimisen kontekstissa: totaalikieltäytyminen sosiaalisen median palveluiden ja mm. WhatsAppin suhteen sekä toimivan sähköpostiosoitteen puute asettivat jo valmiiksi rapautuneelle menestyksen tielle massiivisia esteitä. 

Tehokkaan tiedonvälityksen ja muunkinlaisen actionin puutteessa aloin tuona painostavan ilmapiirin kyllästämänä tiistaiaamuna soitella potentiaalisten, yhteiskuntaa aktivoivien lehtien toimituksia läpi. Kuudennen tai seitsemännen puhelinnumeron kohdalla syöttiin tartuttiin sen verran vakuuttavalla voimalla, että saatoin julistaa ryhmämme vierailukohteeksi Tukholman eteläreunalla provosoivia artikkeleita veistelevän Effekt magasinetin. 

Effektin toimituksessa Tukholmassa.

Mies sanojensa takana - Kjell Vowles.

Effekt paljastui Ruotsin ainoaksi ilmastonmuutoskysymyksiin perehtyneeksi lehdeksi. Äskettäin uusiin toimistotiloihin siirtyneestä lehden toimituksesta tavoitimme kontaktihenkilömme Kjell Vowlesin. Ensivaikutelma miehestä oli mykistävä: jätkähän on ilmiselvä Louis Theroux´n kaksoisolento! Vivahteikas ja syväluotaava olemus edelleen tehosti tätä vaikutelmaa. Tunnin kestänyt haastattelu tämän yhteiskuntatieteilijä-journalistin kanssa oli ehdottomasti vaivan näkemisen arvoinen. Monella tapaa hänen visionsa ilmastonmuutostietouden levittämisestä ja paikallisen päätöksenteon ja toiminnan suosimisesta nousivat esille myös itse lehden sisällössä. 

" There is a great number of people that feel alone with their knowledge and understanding of climate change. Our mission is to create channels to get these people together, and turn anxiousness and fear into powerful resources of a fundamental change in people´s attitudes and everyday behavior. "   -Kjell Vowles, Editor in Chief, Effekt Magasinet

 

Tunnelmaa entisestään keventäneiden ja törkeän halpojen terassikaljojen (20 kruunua/0,5 litraa!) jälkeen suunnistimme muhkean haastattelumateriaalimme kanssa takaisin päärautatieasemalle ja sieltä Uppsalaan. Seuraavat päivät esitelmän kasaamisesta sen esittämiseen olivat palkitsevia. Pitkästi yliajalle venähtänyt luento ja sitä kautta myöhäinen esitysajankohta ei taaskaan ollut turhan suosiollinen, mutta viestinnän ammattilaisen tarkkuudella PowerPoint slaideihin livautetut gif-kuvat ja ironiset viittaukset amerikkalaisen OstosTv-myyjän mentaliteetilla presentoituna upposivat yleisöön sen verran hilpeiden naurahdusten siivittämänä, että kurssin vetäjän tarjoamat kädenpuristukset ja kiitokset performanssin loputtua olivat tosiasia. Jälleen one more example siitä, miten Ruotsissa opiskelijoiden nähdään tuottavan kurssiin sisältöä, sen sijaan että he istuisivat passiivisena massana luokkahuoneen reunoilla hiljaa päidensä sisällä luennoitsijan jakamaa pyhää tietoa reflektoiden.

Toisinaan tarkoitus pyhittää epäsovinnaisetkin keinot. Kumpi varastaa katsojan huomion tehokkaammin, käsitekartta vai gif-kuva? Kelatkaa.

Tukholmaa.

Kaljan hinta ja seura kohdillaan.

Kevät on pysäyttämättömässä vauhdissa. Eläimet liikkuu ja hiekoitushiekat rapisee edelleen iloisesti tuulessa ja ihmisten hengityselimistössä. Osittain näistä syistä energiaa myös kokeellisempiin aktiviteetteihin on riittänyt. Näistä havainnollistavana esimerkkinä viime viikonlopun tortillailtamat, jotka raaka-aineiden hankinnan kohdalla lähtivät jotakuinkin käsistä. Myös avokadojen kypsyysaste näytteli kriittistä osaa illan kehityskulussa. Kaikesta huolimatta nälkä lähti vähintäänkin pariksi päiväksi ja ilta päättyi viihtyisästi Kalmar nationilla kirjahyllyjen keskellä house-musiikin tahtiin keinahdellen. Can´t get much better.

Tortillaillan innovaatio, kotitekoinen lonkero. 

Syrjähyppy Latviaan feat. Flogsta Scream

Kunnianhimoinen maailmanvalloitus on yksi niistä asioista, joita en ole tämän vaihtojakson must do -listaan sisällyttänyt. Sen sijaan olen tullut todistaneeksi, että jo muutaman kuukauden seikkailumielinen opiskelu niinkin radikaalin kaukaisessa maassa kuin Ruotsissa voi tarjota aika ainutlaatuiset edellytykset maailmanlaajuiselle tutkimusretkelle tulevaisuudessa. Vielä vuosi sitten olisi ollut sangen absurdia väittää, että meikäläisen ihmiskontaktien verkosto kattaisi jonakin päivänä kuusi maanosaa. Vilpitön uteliaisuus on yksi tämän planeetan palkitsevimmista asenteista, ja rajoitukset tällaisen uteliaisuuden harjoittamiseen sijaitsevat lähes poikkeuksetta ihmisen pään sisällä.


Latvia - pala Baltiaa pikkunälkään

Diipistä johdannosta konkreettisempiin kokemuksiin. Viime viikonloppuna matkailukompassia käänneltiin ja väänneltiin siihen malliin, että Sverigen rajojen ulottumattomiin päädyttiin, ja määränpääksi valikoitui Latvia ja sen pääkaupunki Riika. Merimailit halki Itämeren taitettiin Tallinkin aluksella, trendikkäästi laivan pohjakerroksen hyttiosastolta tarkasteltuna. Toki muutamat tarkasti ajoitetut täsmäiskut tax-freehin takasivat matkan viihtyisyyden äärimmäisen tehokkaasti.

Riikan arkkitehtuuria.

"The Gentle Touch".

Sää oli (kuten Suomessa ja Ruotsissakin) sumuinen ja räntäsateinen.

Latvialaisia katutaiteen kannanottoja.

Lyhyiden ja ytimekkäiden yöunien jälkeen lauantaiaamu valkeni Riikassa. Aikaa tutkimusretkeilyyn kaupungissa oli 6-7 tuntia, joten kattavimmalla paikallistuntemuksella varusteltu travellaaja sai taakseen hämmentyneesti päitään pyöritelleen joukkion. Ajankäyttömme oli kieltämättä tehokasta, ainakin turistireittimme kulki suhteellisen monen massiivisen rakennuksen ja pelottavan syvällisellä tasolla puhuttelevien katutaideteosten ohi. Intensiivisen sight-seeingin jälkeen pysähdyimme hengähtämään torille. Markkinoiden alue oli selkeästi suunniteltu liha-, kala- ja vihannesosastojen puolelta, vaatteiden ja muiden oheistarvikkeidenkin sijoittelussa toteutettu luova kaaos -periaate oli erittäin vaikuttava tällaisen skaalan torikulttuuriin tottumattomalle.

Riikalaisen kalatorin valikoimaa - paikallisuus = the way to go.

Kalastusvälinevalikoimaa samaiselta torilta.

Riikan visiittimme final destination oli ravintola/pubi/nightclub. Kasvavasta nälästä ja reissun periaatteesta keskityimme erityisen hartaasti ravintolan ja pubin palveluihin. Hinta-laatusuhde kyseisessä paikassa paljastui aivan hillittömäksi budjettimatkailijan unelmaksi, etenkin Euroopan kontekstissa puntaroituna. Kallein ruoka-annos näännytti kukkaroa noin 8 euroa, mutta tarjosi ostajalleen kilon (1 kg) porsaanpaistin lukuisilla lisukkeilla. Kaljaa kannettiin pöytään 3 litran karahveista 5-6 euron hyvitystä vastaan. Myöskään paikan mukavan mystinen ja kellarinomainen tunnelma ei missään vähentänyt käyttökokemuksen arvoa.

Kerrassaan valloittavana vieraanvaraisuuden merkkinä paikallinen latvialainen asiakaskunta liittyi ranskalaisen opiskelijatuttavamme synttärien kunniaksi heläytettyyn onnittelulauluun ja seurasi erityisen kiinnostuneena, kun päivänsankari nautti paikallisesta lahjastaan (moonshine-shotista suolakurkulla höystettynä). By the way, tämän erinomainen ravintola-nightclub tunnetaan nimellä "Folkklubs".

Vaakatasossa vihmova räntäsade raastoi matkaajiamme kaupunkikierroksella siinä määrin, että takaisin laivaan päästessämme jouduimme turvautumaan monenkirjaviin lämmikkeisiin ja tiiviiseen yhteisöllisyyteen. Tämän lopputuloksena merihirviöt rellestivät risteilijöiden unissa vielä seuraavinakin öinä.



Flogsta Scream

Myös Uppsalan opiskelijaelämän perinpohjaisessa tutkiskelussa onnistuin sukeltamaan uusiin syvyyksiin. Tämä mainittava harppaus muuttui mahdollisuudesta todellisuudeksi eilisissä korridor-partyissa Uppsalan opiskeljoiden bile-elämän luvatussa maassa, Flogstassa. Flogstan perinteikkäisimpiin ja uniikeimpiin erikoisuuksiin kuuluu "Flogsta Scream", joka myös useiden lehtiartikkelien ja jopa dokumenttien aiheena tunnetaan. Käytännössä tämä scream on joka ilta kymmeneltä tapahtuva kollektiivinen huuto, jonka aikana Flogstan asuinalueen opiskelijat kerääntyvät kerrostalojen parvekkeille ja yksinkertaisesti huutavat intohimoisesti ja omistautuneesti noin minuutin ajan. Huudon alkuperästä ja tarkoituksesta riittää niinikään lukuisia teorioita aina stressin lievityksestä parittelukutsuihin, jokainen valitkoon suosikkinsa. Ennen eilistä en ollut Flogstassa huudon ajankohtana liikuskellut, suurimpana syynä se, että oma kämppäni Kantorsgatanilla sijaitsee kaupungin vastakkaisella laidalla. Reilut 200 henkeä vetäneet kotibileet olivat kuitenkin tarpeeksi painava syy lähteä metsästämään ainutlaatuista flogsta-experienceä. Huuto ja bileet tuli tsekattua, ja molemmat olivat eittämättä second to none omassa kategoriassaan. Huutoon liittyvät myytit alkoivat vaikuttaa sen kuulemisen jälkeen järkevämmiltä, niin omalaatuisella tavalla kiljuminen ja rääkyminen joka ilmansuunnasta korviin kantautuivat.

Karvaisesta kahvista hardcore-journalistiin

Viime viikolla flunssa nakersi ahnaasti kovimpia menohaluja. Nuhaisuus ei kuitenkaan ole ollut pätevä tekosyy vältellä ulkopuolisen maailman kohtaamista, toisin sanoen matalan profiilin pitämisestä huolimatta eläimet ovat ryömineet lähietäisyydelle, luonnonkatastrofien pelko on sakeuttanut ilmatilaa ja freelance-journalisti Medin onnistui taistelemaan tiensä syyrialaisesta eristyssellistä Uppsalaan saakka. Seuraavaksi siis viime viikkojen Top 5 –katsaus korridorielämän kiehtovimpiin ja toisaalta vähemmän mediaseksikkäisiin hetkiin sekä tiukka ja tiivis kuvailu kenties koko tähänastisen yliopistourani päräyttävimmästä luennosta, etenkin viestinnän aihealueella.

1. Tapaus "Miks meillä on kissa?". Tämä kysymys englanniksi ilmaistuna kirposi huuliltani viime
viikolla iltakahvia himoitessani, kun kahvinkeittimen sijaan meinasin tarttua sen vieressä keittiön pöydällä möllöttävään kissaan. Erehdys olisi toki ollut inhimillinen, olivathan kissa ja kahvinkeitin lähes samanvärisiä, kuin samasta keittiövälinesarjasta. Päätin kuitenkin keskittyä selvittämään kyseisen otuksen alkuperää ja syy-seuraussuhdetta senhetkiseen tilanteeseen, jossa tämä mustanpuhuva elikko seurasi addiktoituneena voileiväntekoprosessiani. Mysteerin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen kun vinkkasin tilanteesta yhdelle lukuisista vietnamilaisista kämppäkavereistani. Hän tuli keittiöön varmoin ja päättäväisin askelin, nosti kissan olkapäälleen / päänsä päälle (en tiedä miksi, näin vain tapahtui) ja totesi eläimen olevan äärimmäisen nälkäinen. Tämän seurauksena hän suuntasi kissoineen omaan huoneeseensa, mitä ilmeisimmin ruokkimistarkoituksessa. Sen koommin ei kissaa näkynyt.

2. Alati laajeneva takapihan rakennustyömaa. Joka aamu ikkunasta voi bongata erilaisen maiseman. Tosin ei merenrantaa, ei lumikinoksia, eikä vanhahtavaa arkkitehtuuria. Sen sijaan värikäs valikoima soraa, multaa, putkia ja teräspalkkeja.

Joka-aamuista arvuuttelua, mitäköhän ne sinne ikkunan taakse roudaa?

3. Edelliseen kohtaan liittyy tunteikas keskustelu luonnonkatastrofeista. Tämä tapahtui eräänä maanantaiaamuna keittiössämme. Tansanialainen kämppäkaverini katseli ikkunasta ulos selkeästi huolestuneena. Hyvien huomenien ja niitä seuranneen parin minuutin hiljaisuuden jälkeen hän kysyi mietteliäänä maanjäristyksien yleisyydestä ja tuhoisuudesta täällä Ruotsissa. Totesin, että eipä syytä huoleen, ei niitä täällä pahemmin esiinny. Kysymyksen sattumanvaraisuudesta johtuen tiedustelin häneltä vuorostaan maanjäristyksistä Afrikassa. Muutaman naurahduksen jälkeen vastaus kuului tiivistetysti "oh see, people there are already quite fucked up, so maybe some force decided to send them to people with less trouble". Vasta jälkeenpäin tajusin kysymyksen liittyneen työmaalla tehtyihin brutaaleihin räjäytyksiin ja porauksiin, jotka saavat lattian tärähtelemään ja läppärin sheikkaamaan villisti kirjoituspöydällä. 

4. Pyörä. Todellakin, pyörä tuntuu olevan Uppsalassa oikea statussymboli ja avain villiin ja vapaaseen elämään. Käytännöllisesti ajatellen pyöräily myös mahdollistaa aikataulussa pysymisen ja vähentää olennaisesti tarvetta hyödyntää "ruotsalaista täsmällisyyttä", joka tyypillisesti Uppsalassa tarkoittaa tyylikästä puolen tunnin myöhästymistä sovitusta tapaamisajankohdasta. Huhujen mukaan tähän syyllistyvät niin lapset kuin vanhuksetkin. Oman pyöräni treffasin ensimmäisen kerran Uppsalan kunnan pyörähuoltamossa. Adoptoin jonkun materialismin turruttaman ihmisparan hylkäämään American Chopper -tyylisen kulkupelin huokeasti 600 kruunulla. Auringonpaisteessa houkuttelevasti kimaltelevalla mustalla maalilla ehostettu cykel on sen verran badass, että pelkään pahoin sen joutuvan pikkurikollisten kierojen sormien kopeloitavaksi. Uskoa pitkäkestoiseen tulevaisuuteen kuitenkin riittää.

Kelpaa kruisailla.

5. Lämpimät kelit ovat hivelleet lähes kaikkia aisteja. Pisin miinus tulee näköaistia kaltoin kohdelleista tuulisista päivistä, jolloin kaupungin kaduilla sinkoilleet hiekkatrombit todella syöpyivät verkkokalvoille. Muuten +15 astetta lähennelleet lämpötilat ovat houkutelleet ulkotiloihin, etenkin kun auringon lämpösäteily on alkanut tunkeutua tehokkaasti myös sisälle asuinhuoneeseeni. Yhdessä aasialaisten kämppisten runsaan kokkailun ( 5-10 tuntia päivässä, juttu lienee kulttuurisidonnainen ja sisältää oletuksen, että ruoanlaittoon käytetään suurin osa päivästä) kanssa tunnelma sisätiloissa kehkeytyy kostean kuumaksi, ajoittain jopa savuiseksi.

Feel the heat.

Joakim Medin - Using Your Voice

Medinin luennointikyvystä riitti spekulaatioita ennen viime viikon torstaita. Vain reilu viikko syyrialaisesta eristyssellistä vapautumisen jälkeen mies kuitenkin ilmaantui verrattain levollisen oloisena puhujanpaikalle täyden luentosalin eteen. Massiivisen kysynnän vuoksi luento esitettiin livenä myös kahden muun luentosalin kankaille heijastettuna sekä netin välityksellä LiveStreamin kautta. Linkki videoituun luentoon on alapuolella ja LiveStreamiin pystyy kirjautumaan näppärästi Facebook-tunnuksilla. 

http://new.livestream.com/accounts/1713300/events/3862476

Suosittelen luennon tsekkaamista erityisen lämpimästi viestintää lueskeleville ja muillekin todellisesta maailmasta kiinnostuneille. Farmvillea en laske todelliseksi maailmaksi, mutta kaikkien muiden intressien puolesta feel free to watch. Etenkin luennon alku painottuu luonnollisesti Joakimin tuoreisiin kokemuksiin kriisialueella. Miehen psyyke on poikkeuksellinen, sitä ei voi kiistää. Sanon sen silläkin uhalla, että vaikka hän sisällään kieltäisi viimeaikaisten tapahtumien vaikutukset, hän tekee sen ainakin hemmetin hyvin. Hyviä pointteja nousi esiin myös uutisoinnin objektiivisuudesta sekä sensuroinnista. Mielenkiintoinen kannanotto oli myös Joakimin suhtautuminen sosiaalisen ja mobiilin median aiheuttamaan kuvamateriaalin tulvaan: tiedonvälitys tarvitsee edelleen ammattilaisia, jotka tietävät, miten mediamateriaalia pitää käsitellä, jotta se toimii tarkoituksenmukaisesti. Samoin myös uutisten sisällön tuottamisen kanssa: voimakkaasti tunnepainotteisia ja poliittisesti herkkiä tapahtumia on helppo katsoa yhdestä rajatusta kuvakulmasta, mutta mm. kriisien todellisten syiden ja seurausten hahmottaminen vaatii pidempiaikaista ja kattavampaa tutkimusta, mikä toisinaan tarkoittaa oleskelua kriisialueella riskirajoille saakka. Kurssimme "Actors and Strategies for Change" oli sekä järjestämässä että toteuttamassa luentoa ohjailevien kysymysten muodossa. Tämä oli yksi syy siihen, miksi kyseinen luento kiilasi itsensä kiistatta akateemisten kokemusteni kärkipäähän.

Lopuksi vielä muutama melkoisen randomi kuva tuntemuksia herättelemään.

Gustavianum-museossa bongattu häiritsevän näköinen otus. Kissat vielä sisätiloissa menee, mutta jos näitä alkaa vilisemään jaloissa niin vaihtanen maisemaa.

Mitäs mitäs, bileitä. Teemana symbioosi ja alkoholia tarjolla, ei oo niitä perinteisimpiä yhdistelmiä.

Terassikausi kolkuttelee ovella, kahluusaappaat jalkaan ja menoks!

Kansainvälisen dinnerin osuessa kohdalle keittiö täyttyi eksoottisista tuoksuista ja iloisesta jutustelusta, aina siihen saakka kun suomalaismies täytti velvollisuutensa ja heitti mämmilaatikon pöytään.