Karvaisesta kahvista hardcore-journalistiin

Viime viikolla flunssa nakersi ahnaasti kovimpia menohaluja. Nuhaisuus ei kuitenkaan ole ollut pätevä tekosyy vältellä ulkopuolisen maailman kohtaamista, toisin sanoen matalan profiilin pitämisestä huolimatta eläimet ovat ryömineet lähietäisyydelle, luonnonkatastrofien pelko on sakeuttanut ilmatilaa ja freelance-journalisti Medin onnistui taistelemaan tiensä syyrialaisesta eristyssellistä Uppsalaan saakka. Seuraavaksi siis viime viikkojen Top 5 –katsaus korridorielämän kiehtovimpiin ja toisaalta vähemmän mediaseksikkäisiin hetkiin sekä tiukka ja tiivis kuvailu kenties koko tähänastisen yliopistourani päräyttävimmästä luennosta, etenkin viestinnän aihealueella.

1. Tapaus "Miks meillä on kissa?". Tämä kysymys englanniksi ilmaistuna kirposi huuliltani viime
viikolla iltakahvia himoitessani, kun kahvinkeittimen sijaan meinasin tarttua sen vieressä keittiön pöydällä möllöttävään kissaan. Erehdys olisi toki ollut inhimillinen, olivathan kissa ja kahvinkeitin lähes samanvärisiä, kuin samasta keittiövälinesarjasta. Päätin kuitenkin keskittyä selvittämään kyseisen otuksen alkuperää ja syy-seuraussuhdetta senhetkiseen tilanteeseen, jossa tämä mustanpuhuva elikko seurasi addiktoituneena voileiväntekoprosessiani. Mysteerin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen kun vinkkasin tilanteesta yhdelle lukuisista vietnamilaisista kämppäkavereistani. Hän tuli keittiöön varmoin ja päättäväisin askelin, nosti kissan olkapäälleen / päänsä päälle (en tiedä miksi, näin vain tapahtui) ja totesi eläimen olevan äärimmäisen nälkäinen. Tämän seurauksena hän suuntasi kissoineen omaan huoneeseensa, mitä ilmeisimmin ruokkimistarkoituksessa. Sen koommin ei kissaa näkynyt.

2. Alati laajeneva takapihan rakennustyömaa. Joka aamu ikkunasta voi bongata erilaisen maiseman. Tosin ei merenrantaa, ei lumikinoksia, eikä vanhahtavaa arkkitehtuuria. Sen sijaan värikäs valikoima soraa, multaa, putkia ja teräspalkkeja.

Joka-aamuista arvuuttelua, mitäköhän ne sinne ikkunan taakse roudaa?

3. Edelliseen kohtaan liittyy tunteikas keskustelu luonnonkatastrofeista. Tämä tapahtui eräänä maanantaiaamuna keittiössämme. Tansanialainen kämppäkaverini katseli ikkunasta ulos selkeästi huolestuneena. Hyvien huomenien ja niitä seuranneen parin minuutin hiljaisuuden jälkeen hän kysyi mietteliäänä maanjäristyksien yleisyydestä ja tuhoisuudesta täällä Ruotsissa. Totesin, että eipä syytä huoleen, ei niitä täällä pahemmin esiinny. Kysymyksen sattumanvaraisuudesta johtuen tiedustelin häneltä vuorostaan maanjäristyksistä Afrikassa. Muutaman naurahduksen jälkeen vastaus kuului tiivistetysti "oh see, people there are already quite fucked up, so maybe some force decided to send them to people with less trouble". Vasta jälkeenpäin tajusin kysymyksen liittyneen työmaalla tehtyihin brutaaleihin räjäytyksiin ja porauksiin, jotka saavat lattian tärähtelemään ja läppärin sheikkaamaan villisti kirjoituspöydällä. 

4. Pyörä. Todellakin, pyörä tuntuu olevan Uppsalassa oikea statussymboli ja avain villiin ja vapaaseen elämään. Käytännöllisesti ajatellen pyöräily myös mahdollistaa aikataulussa pysymisen ja vähentää olennaisesti tarvetta hyödyntää "ruotsalaista täsmällisyyttä", joka tyypillisesti Uppsalassa tarkoittaa tyylikästä puolen tunnin myöhästymistä sovitusta tapaamisajankohdasta. Huhujen mukaan tähän syyllistyvät niin lapset kuin vanhuksetkin. Oman pyöräni treffasin ensimmäisen kerran Uppsalan kunnan pyörähuoltamossa. Adoptoin jonkun materialismin turruttaman ihmisparan hylkäämään American Chopper -tyylisen kulkupelin huokeasti 600 kruunulla. Auringonpaisteessa houkuttelevasti kimaltelevalla mustalla maalilla ehostettu cykel on sen verran badass, että pelkään pahoin sen joutuvan pikkurikollisten kierojen sormien kopeloitavaksi. Uskoa pitkäkestoiseen tulevaisuuteen kuitenkin riittää.

Kelpaa kruisailla.

5. Lämpimät kelit ovat hivelleet lähes kaikkia aisteja. Pisin miinus tulee näköaistia kaltoin kohdelleista tuulisista päivistä, jolloin kaupungin kaduilla sinkoilleet hiekkatrombit todella syöpyivät verkkokalvoille. Muuten +15 astetta lähennelleet lämpötilat ovat houkutelleet ulkotiloihin, etenkin kun auringon lämpösäteily on alkanut tunkeutua tehokkaasti myös sisälle asuinhuoneeseeni. Yhdessä aasialaisten kämppisten runsaan kokkailun ( 5-10 tuntia päivässä, juttu lienee kulttuurisidonnainen ja sisältää oletuksen, että ruoanlaittoon käytetään suurin osa päivästä) kanssa tunnelma sisätiloissa kehkeytyy kostean kuumaksi, ajoittain jopa savuiseksi.

Feel the heat.

Joakim Medin - Using Your Voice

Medinin luennointikyvystä riitti spekulaatioita ennen viime viikon torstaita. Vain reilu viikko syyrialaisesta eristyssellistä vapautumisen jälkeen mies kuitenkin ilmaantui verrattain levollisen oloisena puhujanpaikalle täyden luentosalin eteen. Massiivisen kysynnän vuoksi luento esitettiin livenä myös kahden muun luentosalin kankaille heijastettuna sekä netin välityksellä LiveStreamin kautta. Linkki videoituun luentoon on alapuolella ja LiveStreamiin pystyy kirjautumaan näppärästi Facebook-tunnuksilla. 

http://new.livestream.com/accounts/1713300/events/3862476

Suosittelen luennon tsekkaamista erityisen lämpimästi viestintää lueskeleville ja muillekin todellisesta maailmasta kiinnostuneille. Farmvillea en laske todelliseksi maailmaksi, mutta kaikkien muiden intressien puolesta feel free to watch. Etenkin luennon alku painottuu luonnollisesti Joakimin tuoreisiin kokemuksiin kriisialueella. Miehen psyyke on poikkeuksellinen, sitä ei voi kiistää. Sanon sen silläkin uhalla, että vaikka hän sisällään kieltäisi viimeaikaisten tapahtumien vaikutukset, hän tekee sen ainakin hemmetin hyvin. Hyviä pointteja nousi esiin myös uutisoinnin objektiivisuudesta sekä sensuroinnista. Mielenkiintoinen kannanotto oli myös Joakimin suhtautuminen sosiaalisen ja mobiilin median aiheuttamaan kuvamateriaalin tulvaan: tiedonvälitys tarvitsee edelleen ammattilaisia, jotka tietävät, miten mediamateriaalia pitää käsitellä, jotta se toimii tarkoituksenmukaisesti. Samoin myös uutisten sisällön tuottamisen kanssa: voimakkaasti tunnepainotteisia ja poliittisesti herkkiä tapahtumia on helppo katsoa yhdestä rajatusta kuvakulmasta, mutta mm. kriisien todellisten syiden ja seurausten hahmottaminen vaatii pidempiaikaista ja kattavampaa tutkimusta, mikä toisinaan tarkoittaa oleskelua kriisialueella riskirajoille saakka. Kurssimme "Actors and Strategies for Change" oli sekä järjestämässä että toteuttamassa luentoa ohjailevien kysymysten muodossa. Tämä oli yksi syy siihen, miksi kyseinen luento kiilasi itsensä kiistatta akateemisten kokemusteni kärkipäähän.

Lopuksi vielä muutama melkoisen randomi kuva tuntemuksia herättelemään.

Gustavianum-museossa bongattu häiritsevän näköinen otus. Kissat vielä sisätiloissa menee, mutta jos näitä alkaa vilisemään jaloissa niin vaihtanen maisemaa.

Mitäs mitäs, bileitä. Teemana symbioosi ja alkoholia tarjolla, ei oo niitä perinteisimpiä yhdistelmiä.

Terassikausi kolkuttelee ovella, kahluusaappaat jalkaan ja menoks!

Kansainvälisen dinnerin osuessa kohdalle keittiö täyttyi eksoottisista tuoksuista ja iloisesta jutustelusta, aina siihen saakka kun suomalaismies täytti velvollisuutensa ja heitti mämmilaatikon pöytään.